Kadonnut luu
Sunnuntaina iltapäivällä Ninnin omasta kotipihasta on kadonnut kuvassa näkyvä luu.
Tuntomerkkejä
ovat iso ja valkoinen, joissa solmut molemmissa päissä. Saattaa sisältää koiran kuolaa.
Luuta on etsitty tuntikausia leikkimökin alta, kukkapenkistä ja puupinon alta, mutta etsiminen ei ole tuottanut tuloksia. Etsintään ovat osallistuneet myös muut perheenjäsenet. Lopulta etsinnät jouduttiin lopettamaan, koska ruoka-aika lähestyi ja kaikilla alkoi olemaan nälkä.
Minne luulet luun kadonneen? 😉😉
Lukukoira Ninnin tassunjäljillä
Tässä blogissa kerrotaan 8-vuotiaan kultaisennoutajan Ninnin elämästä lukukoirana sekä muista hauskoista seikkailuista.
sunnuntai 10. syyskuuta 2017
lauantai 2. syyskuuta 2017
Ihanaa nähdä teitä jälleen!
Kiireinen arki on alkanut ainakin meidän perheessämme. Koulut ovat alkaneet ja kesälomat ovat päättyneet. Syksyä kohti mennään.
Aamulla en millään jaksaisi herätä kopastani, vaan venyn ja vanun sängyssäni pitkään. Yleensä emäntäni joutuu herättämään minut. Venyttelen, haukottelen, önisen ja kaikessa rauhassa tepastelen ulko-oven eteen.
Aamulla en millään jaksaisi herätä kopastani, vaan venyn ja vanun sängyssäni pitkään. Yleensä emäntäni joutuu herättämään minut. Venyttelen, haukottelen, önisen ja kaikessa rauhassa tepastelen ulko-oven eteen.
Aamurutiinini ovat arkipäivinä aika samanlaiset; käyn ulkona ja saan hyvää ruokaa masuuni. Tämän jälkeen saan jatkaa uniani, koska muut perheenjäseneni lähtevät töihin ja hoitoon.
Emäntäni luulee, että nukun päivisin omassa kopassani, mutta hah hah! Yleensä kömmin olohuoneen sohvalle, koska se on niin pehmeä. Joskus nukun myös emäntäni ja isäntäni sängyssä, minulla, kun joskus saattaa olla ikävä heitä päivän aikana.
Tässä vielä muisto kesältä! Mikä sinun paras kesämuistosi oli?
Hyvää koulunalkua kaikille koululaisille ja eskarilaisille!
t. Ninni
lauantai 4. kesäkuuta 2016
Lomakesä - kesäloma!
Ninni onnittelee kaikkia koulunsa päättäneitä ja toivottaa kaikille hauhauhauskaa kesälomaa! Ninnikin kertoo kesälomakuulumisistaan blogissa, pysy kuulolla!
t. Lukukoira Ninni ja Leena
maanantai 16. toukokuuta 2016
Pompin pompin kuralätäköissä
Lempiharrastus.. kuralätäköt!!
Kauan sitten, kun olin pentu, pääsin ensimmäistä kertaa
metsälenkille. Juoksentelin metsässä ympäriinsä haistellen kaikkia ihmeellisiä
hajuja, joita nenääni tuli. Kunnes kohtasin sen! Se oli aika mielenkiintoisen
näköinen, joten halusin mennä lähemmäksi katsomaan. Se haiskahti nenääni vähän
oudolle. Pikkuhiljaa kävelin sitä lähemmäs, kunnes HUMPSISTA! Tipahdin sinne
suoraan kuono edelläni. Mutta voi että, miten ihanan viileältä kuralätäkössä
uiminen tuntui. Emäntäni ei tosin pitänyt yhtään siitä, vaan komensi minut
äkkiä pois sieltä.
Tuon ensimmäisen kuralätäkköuintikerran jälkeen, olen
tavannut käydä melkein joka lenkillä uiskentelemassa kuralätäköissä. Joskus
tosin ne kuralätäköt ovat niin pieniä, ettei niissä oikein pysty muuta kuin
kastelemaan tassut. Joskus niissä voi oikeastikin uida!
Minun harmikseni, emäntäni pesee minut aina sellaisen
uintikerran jälkeen. Peseminen on kyllä niin kamalaa, minut kastellaan kokonaan
ja sitten levitetään jotain pahanhajuista ainetta, joka vaahtoaa. Emäntäni
sanoo, että tuoksun sitten ruusuille, kun minut on pesty. Mutta minä en halua
haista ruusuille, jos ne ovat niin pahanhajuisia. Kuralätäköt haisevat paljon
paremmalle!
Olkaapas muuten tarkkana lukiessanne ensi kerran
blogitekstiä. Siellä on pieni yllätys tiedossa! Siihen asti, hyviä haukkumisia
kaikille!
Ker-roin aiem-min teil-le ra-kas-ta-va-ni ui-mis-ta. Ra-kas-tan
kaik-ke-a ve-teen liit-ty-vää e-ri-tyi-ses-ti mu-ta-lä-tä-köi-tä. E-män-tä-ni
ei pi-dä sii-tä yh-tään, jos käyn len-kil-lä mu-ta-lä-tä-kös-sä.
Ol-les-sa-ni pen-tu, pää-sin en-sim-mäis-tä ker-taa met-sä-len-kil-le.
Juok-sen-te-lin met-säs-sä ym-pä-riin-sä hais-tel-len. Kun-nes koh-ta-sin sen!
Se o-li ai-ka mie-len-kiin-toi-nen. Ha-lu-sin men-nä lä-hem-mäk-si kat-so-maan
si-tä. Se hais-kah-ti ou-dol-le. Kä-ve-lin lä-hem-mäs, kun-nes HUMP-SIS-TA! Ti-pah-din
sin-ne suo-raan kuo-no e-del-lä-ni. Mi-ten i-ha-nan vii-le-äl-tä ku-ra-lä-tä-kös-sä
ui-mi-nen tun-tui. E-män-tä-ni ei pi-tä-nyt sii-tä, vaan ko-men-si mi-nut pois.
En-sim-mäi-sen uin-ti-ker-ran jäl-keen, o-len käy-nyt mel-kein
jo-ka len-kil-lä uis-ken-te-le-mas-sa ku-ra-lä-tä-köis-sä. Jos-kus to-sin ne ku-ra-lä-tä-köt
o-vat niin pie-ni-ä, et-tei niis-sä pys-ty kas-te-le-maan kuin tas-sut. Jos-kus
niis-sä voi oi-ke-as-ti-kin ui-da!
Ol-kaa-pa tark-ka-na lu-ki-es-san-ne en-si ker-ran blo-gi-teks-ti-ä.
Siel-lä on pie-ni yl-lä-tys tie-dos-sa! Hy-vi-ä hauk-ku-mi-si-a kai-kil-le!
Lukukoira vesipetona
Viime keväänä kävin uimassa ensimmäisen kerran jo vappuna! Tänä vuonna ensimmäinen uintini meni vähän pidemmälle toukokuuhun. Kivaa se silti oli! Oletko sinä jo kastanut talviturkkisi?
Vii-me ke-vää-nä kä-vin ui-mas-sa en-sim-mäi-sen ker-ran jo vap-pu-na! Tä-nä vuon-na en-sim-mäi-nen uin-ti-ni me-ni vä-hän pi-dem-mäl-le tou-ko-kuu-hun. Ki-vaa se sil-ti o-li! O-let-ko si-nä jo kas-ta-nut tal-vi-turk-ki-si?
torstai 12. toukokuuta 2016
UIMAAN!
Ajattelin kertoa yhdestä lempiharrastuksestani nimittäin uimisesta. Tänä vuonna en ole vielä kastanut talviturkkiani järvessä tai meressä, mutta ojassa kylläkin! Juuri viime viikonloppuna löysin sellaisen kivan ojan, missä oli juuri ja juuri vettä räpiköimiseen. Isäntäni komensi minut ikäväkseni pois ja pesi minut. Parasta oli, kun käväisin vielä uudelleen kastamassa ojassa. Se oli mielestäni niin hauskaa! Litsläts kuului, kun juoksin pitkin ojaa. Oli kuuma päivä, joten veden viileys tuntui ihanalta. Isäntäni ei kyllä pitänyt pulikoimisestani, joten hän pesi minut vielä kerran. Sen jälkeen nautin auringonpaisteesta nurmikolla makoillen.
Minä aivan rakastan uimista, vesilelun noutamista
vedestä, sorsien hätistämistä kaislikosta, rapakossa rellestämisestä ja
mutalätäköissä pyörimistä. Jos emäntäni vain mainitseekin sanan uiminen tai uida, olen heti innoissani. Rakastan kaikkea, mikä liittyy veteen. Paitsi
pesemisestä en pidä yhtään. Se on aivan kamalaa.
Käyn joka kesä uimassa monta kertaa. Kuumana kesäpäivänä vesi
viilentää kivasti turkkiani. Uiminen on myös hyvää liikuntaa. Joskus menemme uiskentelemaan mereen. Silloin
emäntäni vie minut Yyteriin! Oletko sinä käynyt Yyterissä? Tiesitkö, että siellä
on koirille ihan oma ranta? Siellä näkee silloin tällöin myös hevosia. Hevoset
ovat aika jännittäviä. Kerron joskus toiste hevoskaveristani Rapista.
Aluksi en osannut kunnolla uida. Silloin käytin pelastusliiviä apuna. Nyt osaan jo uida hyvin, joten en tarvitse pelastusliiviä. Käytän liiviä enää ainoastaan, jos menemme veneellä.
Talvella on kurjaa, kun järvi tai meri on jäässä, eikä pääse uimaan. Silloin voi tosin käydä koirauimalassa! Se on koirille tarkoitettu uimahalli. Olen joskus käynyt uimassa sellaisessa, mutta se ei ollut niin hauskaa, koska siellä ei ollut sorsan hajuja, eikä kaislikoita, mitä syödä.
Enää muutama viikko kesälomaan! Aiotko sinä käydä uimassa kesälomalla?
torstai 5. toukokuuta 2016
NAM!
Olen taitava nappaamaan herkkuja suuhuni, tällä kertaa sinne päätyi kurkun palanen. Kyllä se maistuikin hyvältä!
O-len tai-ta-va nap-paa-maan herk-ku-ja suu-hu-ni, täl-lä ker-taa sin-ne pää-tyi kur-kun pa-la-nen. Kyl-lä se mais-tui-kin hy-väl-tä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)