sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Luu kateissa!

Kadonnut luu

Sunnuntaina iltapäivällä Ninnin omasta kotipihasta on kadonnut kuvassa näkyvä luu. 

Tuntomerkkejä
ovat iso ja valkoinen, joissa solmut molemmissa päissä. Saattaa sisältää koiran kuolaa. 

Luuta on etsitty tuntikausia leikkimökin alta, kukkapenkistä ja puupinon alta, mutta etsiminen ei ole tuottanut tuloksia. Etsintään ovat osallistuneet myös muut perheenjäsenet. Lopulta etsinnät jouduttiin lopettamaan, koska ruoka-aika lähestyi ja kaikilla alkoi olemaan nälkä.

Minne luulet luun kadonneen? 😉😉


lauantai 2. syyskuuta 2017

Ihanaa nähdä teitä jälleen!


Kiireinen arki on alkanut ainakin meidän perheessämme. Koulut ovat alkaneet ja kesälomat ovat päättyneet. Syksyä kohti mennään. 

Aamulla en millään jaksaisi herätä kopastani, vaan venyn ja vanun sängyssäni pitkään. Yleensä emäntäni joutuu herättämään minut. Venyttelen, haukottelen, önisen ja kaikessa rauhassa tepastelen ulko-oven eteen.

Aamurutiinini ovat arkipäivinä aika samanlaiset; käyn ulkona ja saan hyvää ruokaa masuuni. Tämän jälkeen saan jatkaa uniani, koska muut perheenjäseneni lähtevät töihin ja hoitoon. 

Emäntäni luulee, että nukun päivisin omassa kopassani, mutta hah hah! Yleensä kömmin olohuoneen sohvalle, koska se on niin pehmeä. Joskus nukun myös emäntäni ja isäntäni sängyssä, minulla, kun joskus saattaa olla ikävä heitä päivän aikana. 


Tässä vielä muisto kesältä! Mikä sinun paras kesämuistosi oli?

Hyvää koulunalkua kaikille koululaisille ja eskarilaisille!

t. Ninni


Henkilön Leena Myllymäki kuva.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Lomakesä - kesäloma!



Ninni onnittelee kaikkia koulunsa päättäneitä ja toivottaa kaikille hauhauhauskaa kesälomaa! Ninnikin kertoo kesälomakuulumisistaan blogissa, pysy kuulolla!

t. Lukukoira Ninni ja Leena



maanantai 16. toukokuuta 2016

Pompin pompin kuralätäköissä

Lempiharrastus.. kuralätäköt!!

Kerroin jo aiemmin teille, että rakastan uimista. Pesemisestä en pidä, mutta muuten rakastan kaikkea veteen liittyvää. Tämä koskee myös kuraojia, soita ja erityisesti mutalätäköitä. Jostain syystä emäntäni ei pidä yhtään, jos käyn lenkillä kastamassa itseäni mutalätäkössä.


Kauan sitten, kun olin pentu, pääsin ensimmäistä kertaa metsälenkille. Juoksentelin metsässä ympäriinsä haistellen kaikkia ihmeellisiä hajuja, joita nenääni tuli. Kunnes kohtasin sen! Se oli aika mielenkiintoisen näköinen, joten halusin mennä lähemmäksi katsomaan. Se haiskahti nenääni vähän oudolle. Pikkuhiljaa kävelin sitä lähemmäs, kunnes HUMPSISTA! Tipahdin sinne suoraan kuono edelläni. Mutta voi että, miten ihanan viileältä kuralätäkössä uiminen tuntui. Emäntäni ei tosin pitänyt yhtään siitä, vaan komensi minut äkkiä pois sieltä.



Tuon ensimmäisen kuralätäkköuintikerran jälkeen, olen tavannut käydä melkein joka lenkillä uiskentelemassa kuralätäköissä. Joskus tosin ne kuralätäköt ovat niin pieniä, ettei niissä oikein pysty muuta kuin kastelemaan tassut. Joskus niissä voi oikeastikin uida!




Minun harmikseni, emäntäni pesee minut aina sellaisen uintikerran jälkeen. Peseminen on kyllä niin kamalaa, minut kastellaan kokonaan ja sitten levitetään jotain pahanhajuista ainetta, joka vaahtoaa. Emäntäni sanoo, että tuoksun sitten ruusuille, kun minut on pesty. Mutta minä en halua haista ruusuille, jos ne ovat niin pahanhajuisia. Kuralätäköt haisevat paljon paremmalle!




Olkaapas muuten tarkkana lukiessanne ensi kerran blogitekstiä. Siellä on pieni yllätys tiedossa! Siihen asti, hyviä haukkumisia kaikille!





Ker-roin aiem-min teil-le ra-kas-ta-va-ni ui-mis-ta. Ra-kas-tan kaik-ke-a ve-teen liit-ty-vää e-ri-tyi-ses-ti mu-ta-lä-tä-köi-tä. E-män-tä-ni ei pi-dä sii-tä yh-tään, jos käyn len-kil-lä mu-ta-lä-tä-kös-sä.

Ol-les-sa-ni pen-tu, pää-sin en-sim-mäis-tä ker-taa met-sä-len-kil-le. Juok-sen-te-lin met-säs-sä ym-pä-riin-sä hais-tel-len. Kun-nes koh-ta-sin sen! Se o-li ai-ka mie-len-kiin-toi-nen. Ha-lu-sin men-nä lä-hem-mäk-si kat-so-maan si-tä. Se hais-kah-ti ou-dol-le. Kä-ve-lin lä-hem-mäs, kun-nes HUMP-SIS-TA! Ti-pah-din sin-ne suo-raan kuo-no e-del-lä-ni. Mi-ten i-ha-nan vii-le-äl-tä ku-ra-lä-tä-kös-sä ui-mi-nen tun-tui. E-män-tä-ni ei pi-tä-nyt sii-tä, vaan ko-men-si mi-nut pois.

En-sim-mäi-sen uin-ti-ker-ran jäl-keen, o-len käy-nyt mel-kein jo-ka len-kil-lä uis-ken-te-le-mas-sa ku-ra-lä-tä-köis-sä. Jos-kus to-sin ne ku-ra-lä-tä-köt o-vat niin pie-ni-ä, et-tei niis-sä pys-ty kas-te-le-maan kuin tas-sut. Jos-kus niis-sä voi oi-ke-as-ti-kin ui-da!

Ol-kaa-pa tark-ka-na lu-ki-es-san-ne en-si ker-ran blo-gi-teks-ti-ä. Siel-lä on pie-ni yl-lä-tys tie-dos-sa! Hy-vi-ä hauk-ku-mi-si-a kai-kil-le!

Lukukoira vesipetona


Viime keväänä kävin uimassa ensimmäisen kerran jo vappuna! Tänä vuonna ensimmäinen uintini meni vähän pidemmälle toukokuuhun. Kivaa se silti oli! Oletko sinä jo kastanut talviturkkisi?


Vii-me ke-vää-nä kä-vin ui-mas-sa en-sim-mäi-sen ker-ran jo vap-pu-na! Tä-nä vuon-na en-sim-mäi-nen uin-ti-ni me-ni vä-hän pi-dem-mäl-le tou-ko-kuu-hun. Ki-vaa se sil-ti o-li! O-let-ko si-nä jo kas-ta-nut tal-vi-turk-ki-si?

torstai 12. toukokuuta 2016

UIMAAN!




Ajattelin kertoa yhdestä lempiharrastuksestani nimittäin uimisesta. Tänä vuonna en ole vielä kastanut talviturkkiani järvessä tai meressä, mutta ojassa kylläkin! Juuri viime viikonloppuna löysin sellaisen kivan ojan, missä oli juuri ja juuri vettä räpiköimiseen. Isäntäni komensi minut ikäväkseni pois ja pesi minut. Parasta oli, kun käväisin vielä uudelleen kastamassa ojassa. Se oli mielestäni niin hauskaa! Litsläts kuului, kun juoksin pitkin ojaa. Oli kuuma päivä, joten veden viileys tuntui ihanalta. Isäntäni ei kyllä pitänyt pulikoimisestani, joten hän pesi minut vielä kerran. Sen jälkeen nautin auringonpaisteesta nurmikolla makoillen.

Minä aivan rakastan uimista, vesilelun noutamista vedestä, sorsien hätistämistä kaislikosta, rapakossa rellestämisestä ja mutalätäköissä pyörimistä. Jos emäntäni vain mainitseekin sanan uiminen tai uida, olen heti innoissani. Rakastan kaikkea, mikä liittyy veteen. Paitsi pesemisestä en pidä yhtään. Se on aivan kamalaa.





Käyn joka kesä uimassa monta kertaa. Kuumana kesäpäivänä vesi viilentää kivasti turkkiani. Uiminen on myös hyvää liikuntaa. Joskus menemme uiskentelemaan mereen. Silloin emäntäni vie minut Yyteriin! Oletko sinä käynyt Yyterissä? Tiesitkö, että siellä on koirille ihan oma ranta? Siellä näkee silloin tällöin myös hevosia. Hevoset ovat aika jännittäviä. Kerron joskus toiste hevoskaveristani Rapista.


 Aluksi en osannut kunnolla uida. Silloin käytin pelastusliiviä apuna. Nyt osaan jo uida hyvin, joten en tarvitse pelastusliiviä. Käytän liiviä enää ainoastaan, jos menemme veneellä.


Talvella on kurjaa, kun järvi tai meri on jäässä, eikä pääse uimaan. Silloin voi tosin käydä koirauimalassa! Se on koirille tarkoitettu uimahalli. Olen joskus käynyt uimassa sellaisessa, mutta se ei ollut niin hauskaa, koska siellä ei ollut sorsan hajuja, eikä kaislikoita, mitä syödä.

Enää muutama viikko kesälomaan! Aiotko sinä käydä uimassa kesälomalla?

torstai 5. toukokuuta 2016

NAM!

Olen taitava nappaamaan herkkuja suuhuni, tällä kertaa sinne päätyi kurkun palanen. Kyllä se maistuikin hyvältä!



O-len tai-ta-va nap-paa-maan herk-ku-ja suu-hu-ni, täl-lä ker-taa sin-ne pää-tyi kur-kun pa-la-nen. Kyl-lä se mais-tui-kin hy-väl-tä!